Haukuin sossua kusipääksi

Rosa Meriläinen nostaa esille Helsingin Sanomissa julkaistussa kolumnissaan "Haukuin sossua kusipääksi", sosiaalityön yleisten ennakkoluulojen vaikutusta niin puolin kuin toisin. Hän nostaa esille tekstissään sen, kuinka hänen sosiaalityötä tehnyt ystävänsä oli sanonut, että miten yllättävää oli, kuinka moni vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessa oleva asiakas suhtautui työntekijöihin vihamielisesti ja torjuvasti. Hän myös toteaa, ettei asiaa välttämättä ainakaan auta kanssakansalaisten tympeä ja leimaava suhtautuminen sosiaalityön asiakkaisiin. Hän tuo esiin tärkeän pointin siitä, millaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja usein ihmisillä on niin sosiaalityön asiakkaisiin kuin työntekijöihinkin.

Meriläinen tuo mielestäni hyvin esille, kuinka Suomessa kulttuurille tyypillistä on ajattelutapa ”jokainen on oman onnensa seppä” ja näin ollen ihmisten kohdatessa vaikeuksia, kynnys hakea apua on suuri, sillä helposti tulee tunne, että on itse tehnyt jonkin virheen, vaikka asia ei välttämättä todellakaan näin olisi. Kuten Meriläinenkin kuitenkin toteaa, kaikilla ihmisillä ei koskaan olekaan samoja lähtökohtia, eikä milloinkaan voi tietää, milloin itse joutuu tilanteeseen, jossa apu on välttämätöntä ja tällöin yleinen leimaava tai tympeä suhtautuminen voi aiheuttaa suurta häpeää ja alemmuuden tunnetta, mitä ei kenenkään pitäisi kokea. Tekstistä ilmeneekin, kuinka kierre on vaikea katkaista ja niin sosiaalityön työntekijät, kuin asiakkaatkin ovat samassa veneessä, molempia mollataan, vaikka tosiasiahan on, että järjestelmä on meitä varten ja ikinä ei voi tietää, milloin itse on avun tarpeessa.