En ole kovinkaan aktiivinen tietokoneella kävijä, siispä unohdin blogikirjoituksen deadlinen kokonaan.. Onneksi löysin kuitenkin mielenkiintoista jutun juurta ja tässä sitä on, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Satuinpa lukemaan Talentian jäsenlehteä (no.9/2013) ja sieltä mielenkiintoisen haastattelun vannoutuneesta sosiaalialan ammattilaisesta, Ritva Heimanista (s. 36, "Olen saamapuolella"). Heiman on toiminut aikuissosiaalityön parissa vuodesta 1974, ja jäi viime elokuussa eläkkeelle. Jutussa kerrotaan hänen mittavasta urastaan aina psykiatrisen sairaalan työntekijästä sosiaalityön johtajaksi. Heiman on toiminut myös aktiivinen toimija ammattiyhdistyksissä.
Pohdin tätä sote-uudistusta ja muutenkin muuttuvaa yhteiskuntaa. Pohdin päättäjiä, jotka toimivat kuntatasolta eduskuntaan, ja merkitsevät lakikirjaan asetuksia, jotka vaikuttavat suurimmalta osin nimenomaan muiden elämään, eivät heidän omaansa. Miten he tietävät?
Haastattelun luettuani minusta tuntuu, että Heiman on nähnyt kaiken. Nousukaudet, lamat ja lakiuudistukset. Hän omaa korvaamattoman tietopohjan sosiaalityön ytimestä ja pitkältä aikaväliltä. Hän osaa tarkastella asiaa työntekijän ja asiakkaan näkökulmista.
Minusta olisi ihanaa, jos hallitus ja muutkin päättävät tahot kuulisivat juuri tämänkaltaisia ihmisiä. Heimanilla on pakko olla luja usko ja etiikka liittyen ajamaansa asiaan, mutta samalla uskon hänen omaavan hyvinkin realistisen kuvan myös sosiaalialan taloudellisesta puolesta. Juuri tätä keskustelu sosiaalialan uudistuksista minusta tarvitsee: realismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti